Kohti unelmia

Kuva: Suvi

Työharjoittelujaksoni Koalassa on jo loppusuoralla ja kesäloma häämöttää! Valmistun jouluksi Step-opistosta nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Vapaa-ajallani  harrastan lukemista ja kirjoittelua. Harjoitteluni aikana sain toteuttaa näyttönä runoillan. Haaveilen että joskus vielä saisin työkalupakkiin sanataideohjaajan tutkinnon. Eli unelmia kohti olen Koalassa päässyt. Kehitin muutamia kirjoitusharjoituksia, joita myös testasin itse. Tässä niistä yksi! 

Ariel

Minulla oli kaksi tavoitetta. Saada opiskelupaikka. Se oli ensimmäinen. Kerätä simpukoita – tehdä niistä puku ja hypätä Aurajokeen. Se oli niistä toinen. En oikein muista miten tulin päätyneeksi tähän. Oli ehtinyt kulua vuosia ja monta muistoa on vaipunut unholaan eikä minua olisi surettanut lainkaan.

Muistini alku on merenrantaa, josta silloin tällöin pulpahtaa esiin tutut kasvot tai kimaltelevat simpukankuoret. “Anna niiden olla rauhassa”,varoitteli äitini. Muistista pulpahtaa tuttu tunne tai kuva, jonka tunnen johtavan kauas merelle. Tunnen sen tavoittelevan kaiken ehdotonta alkua. Varhaislapsuudessa aloin kerätä simpukankuoria, kun en tahtonut oppia puhumaan. Sanat eivät löytäneet minua. Merkkejä en osannut lukea, joten otin talteen simpukankuoria. Koko suvun turvin katsottiin, että en mene liian syvälle veteen. Näiden asioiden johdosta sain nimen Ariel.

16.6. Suvi