Kuva: Laura
Taustatietoa: 20- vuotias nuori, jolla on traumaperäinen stressihäiriö sekä ahdistuneisuushäiriö. Kokemusta mm. läheisten päihdeongelmista sekä turvattomuudesta lapsuudessa. Teen nykyään itselle merkityksellistä työtä kasvatusalalla.
Tässä kirje menneisyyteen, josta on ollut apua menneisyyden käsittelyssä. Toivon, että tämä antaa uskoa tulevaisuuteen, jotka ovat tällä hetkellä tai on ollut aiemmin haastavassa tilanteessa.Â
Hei sinä pieni lapsi:Â
Olet ensimmäisellä luokalla koulussa. Sinulla on turvaton olo, kun näet päihtyneitä ihmisiä, riitelyä, tappeluita sekä jäät usein yksin kotiin. Tilanne tuntuu mahdottomalta, että se ei koskaan helpota. Turhaudut, kun perheestäsi on tehty monta lastensuojeluilmoitusta, mutta sinä suojelet perhettä puolustamalla, että kaikki on hyvin. Lastensuojeluilmoitukset eivät ikinä johtaneet mihinkään. Kannat lapsena huolta aikuisista ihmisistä, jotka eivät kykene ottamaan vastuuta. Yrität estää aikuisten juomista vaihtamalla viinan vedeksi.Â
Kun sinulla on ollut hyvä päivä ja normaalia turvallisempi olo, mietit ylireagoitko aiempia tapahtumia, koet syyllisyyttä.Â
Rohkaistuit hienosti kertomaan isosiskolle ja vanhemmille tunteistasi, mutta sinua ei kuunneltu tai vastaus oli, että "olet vain liian herkkä". Usein aikuiset sanoivat, että "on muissakin perheissä haasteita, meidän arki on ihan normaalia". Haluat uskoa, koska "aikuiset ovat aina oikeassa". Yrität olla aikuinen ja heidän kaveri. Kuljet aikuisten mukana kaikkialla korkokengät jalassa, käsilaukku kädessä.
Sinä olet löytänyt turvaa ja voimavaroja liikunnasta ja eläimistä. Aistit paljon mitä ympärillä tapahtuu. Näistä saa tulevaisuuteen myös vahvuuksia.Â
Peittelet omia tunteitasi, mutta olet valmis ottamaan muiden ihmisten kaikki tunteet vastaan hyväksyvästi. Sinulla on valtavan hyvä empatiakyky jo lapsena. Ikinä ei ole myöhäistä opetella tunteista, voit tehdä sen myös aikuisena turvallisessa ympäristössä.Â
Sinulle tapahtuu myös mukavia asioita: risteilyt, mummin luona kyläily, eläinten kanssa oleminen, ratsastusharrastus... Muistele myös näitä, koska löytyy myös ihania muistoja!Â
Osaat ajatella järjellä, että tämä ei ole sellainen polku, mitä kohti haluat lähteä itse kulkemaan. Toisenlainen elämä aikuisena voi pelottaa/tylsistyttää, kun turvattomuus on arkea mihin olet tottunut. Muista asettaa rajat ihmissuhteissa, kun lähden rakentamaan omaa elämää. Mieti millaisilla ihmisillä haluat ympäröidä itsesi. Kehitä itseäsi. Arvosta itseäsi. Älä kanna syyllisyyttä aikuisten huonoista valinnoista, sinä et voi eikä sinun tarvitse pelastaa kaikkia ihmisiä.
Älä anna menneisyyden liikaa ottaa valtaa sinusta, mene kohti unelmia ja mikä tärkeintä, uskalla unelmoida! Uskalla kysyä apua ja olla "hukassa." Sinun ei tarvitse olla aina se muiden kannattelija. Ole muiden apuna, mutta auta myös itseäsi tai pyydä apua!Â
Menneisyyden haavat nostavat välillä päätään nyt ja tulevaisuudessa, mutta muista ottaa ne vastaan, puhu, kirjoita tai ilmaise itseäsi muilla tavoin. Asioiden kanssa oppii elämään ja löytämään niistä voimavaroja.Â
En kanna vihaa enkä ole katkera. Tietenkin minua harmittaa välillä eikä kaikkea tarvitse hyväksyä. Vaikutan asioihin, mihin pystyn vaikuttamaan. Rakastan perhettäni sekä olen heidän kanssa hyvissä väleissä, mutta olen asettanut kaikkiin ihmissuhteisiin rajat. Olen ylpeä itsestäni ja läheisistäni, jotka ovat lähteneet käsittelemään asioita, kehittämään itseä ja rakentamaan toisenlaista elämää, mitä menneisyydessä oli.
Muutin 16- vuotiaana asumaan yksin ja aloin rakentamaan omaa elämää.
Tämän tekstin vastapainoksi tein kirjeen tulevaisuuteen sekä unelmakartan.Â
Olen myös vertaillut arvoja mitä lapsuuden kodissani oli ja millaiset arvot minulla on nyt. Mietin myös mm. omia vahvuuksiani, minulle rakkaita asioita sekä aiempia onnistumisia, joista löydän omia voimavarojani. Opettelen tunteiden kohtaamista neutraalisti. Ei ole hyviä eikä huonoja tunteita.Â
19.4. Anonyymi Koala
Anonyymi Koala on Koala-ryhmän jäsen, joka haluaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia pysytellen kuitenkin anonyymina.