Riittävän hyvä on niin ihanaa, että itkettää!

- kokemuksia media-alan harjoittelusta

Kuva: Emma Lehtovuori

5.8 astuin Kallion Fabriikkiin. Kyllä hirvitti ja jännitti. Harjoittelu olisi viimeinen juttu ennen valmistumista. Totta kai jokainen haluaa jättää valoisan jälkensä alalle. Minullakin tavoitteet olivat korkealla.

Sisällä oli hiljaista ja rentoa. Ilmapiiri oli kannustava ja turvallinen.

Taitto-ohjelmat, kuvankäsittely ynnä muu mediapuuhastelu ei ollut uutta. Ideapankki kasvoi ja huomasin, kuinka luovuus kukoisti vapaallakin Stadii dallatessa. Enemmän ihmetystä ja filosofointia tuotti The Elämä.

En ollut aiemmin ymmärtänyt, että pelikortin pelipuoli on sen etupuoli. Tai että ihmiset voivat tehdä täysin eri työtehtäviä samassa konttorissa. Jatkuvat epämääräiset viestintätilanteet viestintäalalla ovat nyt harkan loppupuolella pohdittuna kauneinta mitä mediassa tiedän.

Ja kauneinta elämässä! Jos ajat väärän kuvan sisään suorassa lähetyksessä, on mentävä seuraavaan kuvaan. Ja taas seuraavaan ja seuraavaan. Hetkeen kiinni jääminen on tosi nihkeää ja kurttuista otsaa. Vaikka tietysti vapautuminen voi olla todella haastavaa. Oman kasvamisen ja muun maailman myllerryksessä on ihan parasta tajuta, että röhnöttäminen ja pötköttely ovat jokapäiväisiä ihmisoikeuksiamme.

Ei ole oivalluksia ilman muita ihmisiä. Koalassa & companyssa tajutaan erilaisuuden tärkeä merkitys. Ihmistä kuunnellaan ja tuetaan, työkulttuuri on vilpittömästi paras, mitä olen koskaan kokenut. Lähden eteenpäin röyhistellen rintaani. Näinkin töitä voi tehdä. Näinkin asioita voidaan hoitaa. Näinkin voi pyöriä, ryömiä ja tanssahdella seuraavalle etapille!

Terkkuja kanssanuorille ja kriiseilijöille!

-Anni