Tee vähemmän, mutta kunnolla

Kuva: Pixabay

Eräällä seuraamallani keskustelupalstalla jaettiin vinkkejä parempaan jaksamiseen. Eräs keskustelija kiteytti vinkkinsä näin: “parempi tehty, kuin tekemättä jäänyt”. 

Jäin miettimään tätä neuvoa. Jokin siinä särähti.

Perfektionismin eli täydellisyydenhakuisuuden ongelmallisuudesta puhutaan paljon. Suorittamisesta on tullut uusi kansantauti, jolle löytyy jopa omahoito-ohjelma HUS:n ylläpitämältä Mielenterveystalo-verkkosivustolta.

Kiltit ja tunnolliset suorittajatyypit - jotka yleensä ovat tyttöjä ja naisia - pyrkivät tekemään paitsi työnsä täydellisesti, myös suorittavat työpäivän jälkeen kotitöitä, harrastuksia ja pahimmillaan myös parisuhdetta. Sosiaalisen median ajatellaan vain lisäävän näitä paineita - on myös näytettävä täydelliseltä ja pidettävä yllä täydellistä sometiliä.

Myös minä olen tällaisen kiltin tytön arkkityyppi - todistukseen kymppejä kerännyt, mutta myöhemmin perfektionismin alle uupunut mielenterveyskuntoutuja.

Vastalääkkeenä täydellisyydenhakuisuudelle tarjoillaan yleensä vaatimustason madaltamista eli juurikin edellä mainittua tehdyksi saamisen mantraa.

Mielestäni pelkkä tason madaltaminen ei kuitenkaan riitä, mikäli elämä on yhtä suorituksesta toiseen juoksemista.

On totta, että on asioita, jotka on vain tehtävä - kuten siivoaminen, ruuanlaitto tai omasta hygieniasta huolehtiminen. Suihkussa käymisestä ei jaeta tyylipisteitä, vaan tärkeintä on, että tulee peseydyttyä - ja mieluummin useamman kerran viikossa.

Jaksamisen haasteita ei kuitenkaan ratkaise se, että kaikki tehdään jatkossa vasemmalla kädellä hutiloiden. Jos elämä on edelleen yhtä aikataulujen orjallista noudattamista ja rastia ruutuun ylitäydessä to do -listassa, suorittaminen ei todellisuudessa ole loppunut mihinkään.

Ihminen tarvitsee luppoaikaa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään - teki asioita kuinka kevyesti tai madalsi tavoitteita kuinka paljon tahansa. Jaksaminen lisääntyy juuri sellaisella tekemisellä, jolla ei ole mitään tavoitteita - käymällä päämäärättömällä kävelylenkillä, piirtelemällä töhryjä paperiin tai makoilemalla nurmikolla pilviä katsellen.

Jotta olemiselle jää aikaa, tekemistä on yksinkertaisesti pakko vähentää.

On myös kysyttävä, millaisessa maailmassa elämme, jos meillä ei ole enää jaksamista tehdä asioita kunnolla. 

Ainakin minä kaipaan sitä, että voin syventyä johonkin kiinnostuksen kohteeseeni ja unohtaa ajan kulun. Aloittaa kirjoittamaan, pyyhkiä sanoja pois ja naputella parempia tilalle. Tehdä kattavat muistiinpanot, jotta varmasti ymmärrän oppimani. Maalata samaa taulua monta viikkoa, ilman kiirettä ja keksiä aina lisää yksityiskohtia.

En usko, että haluan elää maailmassa, jossa kaikki on tehtävä valmiiksi, lopputuloksen laadusta piittaamatta.

Lisäsin keskustelupalstalle oman vinkkini: “Tee vähemmän, mutta kunnolla.”

Kokemusvaikuttaja Emilia Heikura